--Syyskuu 1990

Time Flies oli siis punkpoppia räiminyt kokoonpano, jonka historia alkoi vuonna 1990 kun Ylivieskan kolmikon Olli Linnan, Esa Linnan ja Tomi Korhosen metallista musaa rykinyt Claymore hajotettiin. Jonkun aikaa soiteltiin kolmestaan mutta koska ei oltu rumpaleita ei, niin sellainen piti saada jostakin. Lähipaikkakunnalla Kannuksessa oli taasen Pathetic-metalliryhmittymä hajonnut, ja rumpali Kim Kannussaari vapailla markkinoilla. Yksi puhelinsoitto ja Time Flies oli kasassa.

Aluksi soitettiin mm. Mindtrip-nimellä mutta piakkoin nimi muuttui kun Subhumansin biisin ja levyn nimi "Time flies...but aeroplanes crash" kävi aivolohkoissa pyörähtämässä. Red Hot Chili Peppersiä ja Nomeansnota kuunneltiin tällöin paljon, ja se kuului myös musiikissa. Peppersiltä funkkia ja Nomeansnolta punkkia ja melodioita. Näin ainakin itsestä tuntuu jälkeenpäin ajatellen.

Keväällä -91 voitimme Alavudella Pohjanmaarockin ja päästiin Provinssirockiin Sorsanpesään soittamaan. Päästiinpä ilmaiseksi festareille.

--Masentavat kannet

Loppukeväästä äänitettiin Juha Linnan (those damn Linna bros.) johdolla eka nimetön seiskatuumainen EP. Ilmestyskirja-Hilun mielestä soitimme "kikki pystyssä"- rockia ja Rumba ja Soundi arvosteli lupaavaksi, mutta ensiksimainitussa haukuttiin kansia masentaviksi(!). Kannet olivat oudon näköinen kyhäelmä pornolehdestä leikatun 300-kiloisen naishenkilön keskivartalosta. Rintojen päälle laitoimme jostain lehdestä leikatut Sean Conneryn silmät. -> jatkuu ylhäällä oikealla

Mutta eihän mennyt kauaakaan kun Bad Religionin melodiat ja moniäänilaulut tulvahti meidänkin korviimme ja arvatkaa vaan oltiinko taas trendin perässä. (Noh, itse asiassa edellä jos ajatellaan punkin uudestaan muotiin tuloa. Ainakin Nowhere ja Amazing Tails ehtivät kuitenkin ensiksi.)

--Hyvää ruokahalua

Sitten kyhäsimme vuodenvaihteessa -92-93 Bon Appetit-ep:n J.Linnan äänittämänä ja tuottamana. Nyt oli saatu jo punk ja pop-vivahteita mukaan, vaikka oli mukana yksi grungen innoittama rytistyskin. A-puoli oli glad side ja b-puoli sad side, biisien tunnelman mukaan. Nyt tuli kehuja rutkasti enemmän. Jenkkien punkraamattu Maximum Rock´n´Roll kertoi levyn olevan "fairly good bubblegum punk", joka innoitti paria Ameriikan radioasemaa ja lehteä tilaamaan EP:n. Saksaan lähti myös levyjä myyntiin MRR:n arvostelun ansiosta.

--Purkkapunkkia

Kesällä -93 olimme soittamassa Pietarsaaren Woodrockissa, ja Klamydian Vesku diggaili sen verran että hiukan myöhemmin Elefanttirockissa Kokkolassa saimme tietää että Kråklund Records vois kustantaa meille levyjä. Syksyllä vakioäänittäjätuottajamme J.Linnan kanssa kyhättiin Bubblegum Punk-miniCD. MRR kehui levyn tiukkaa riffittelyä: "like a really pop Bad Religion with its tight riffing". Lauluäänestä ei pidetty ja sitä verrattiin "Oingo Boingon dorkaan". Lienevätkö kuunnelleet viimeisen Life Of My Own-ska / punkasfuck-rallin, jossa Ollin antaumuksellinen tulkinta sai lisäpotkun nestemäisestä äänenavaajasta.

Bubblegum Punkin tultua kauppoihin kevättalvella -94, saimme ikimuistoisen lämppärikeikan Tampereen I-klubille jossa vieraili Ameriikan punklegendat ALL (eli siis näitä Descendentsin miehiä).

--Kyrpäjyrää ja hempeitä melodioita

Siinäpä sitten runtattiin soittimia vajaan vuoden verran ennenkuin taas mentiin levyä tekemään Kråklundille. Kokopitkä Happy Smile syntyi Torniossa medianomi-opiskelijoiden äänittäessä meitin bändiä. Tahti oli hurjaa, yhden päivän aikana taottiin 18 biisin pohjat joista 15 päätyi levylle. Levystä tuli hyvä, mutta levyn markkinointi jäi jostain syystä hiukan puolitiehen. "Space Aliens" kuului kuitenkin kesällä -95 aivan kiitettävästi radiosta, ja K-Tel valitsi sen Punk+ - kokoomalle. Itse kyllä haluttiin Happy Smilen aloitusraita "Coffees". Pari Tornion Jesperissä nauhotettua livepätkää päätyi ylivieskalaisbändien Let Me Drive-kokoelma- CD:lle.




Happy Smile on jäänyt viimeiseksi julkaisuksi, sillä 1996 nauhoitettua, työnimeltään "Pumporganbank"-
levyä ei julkaistu TF:n hajoamisen vuoksi. Levy on kyllä ehdottomasti kovinta tavaraa mitä saatiin aikaan, Olli toimi pääsäveltäjänä ja punkpopin seassa kuuluu aivan tyyppi-hyväksyttyä powerpoppia.

Siis siinä saitte tärkeimpää tietoa, keikoista ei jaksa kirjoitella mutta niitä tehtiin reilusti toista sataa. Helsingissä ei muuten käyty koskaan johtuen omasta saamattomuudesta ja osin keikkajärjestäjien nihkeydestä. "Mitä, meneekö johonkin Ylivieskaan puhelinlinjatkin? Saatte keikkapalkaksi limsakorin!" Siteerattu oli molopää jostain Perä-Sippolasta jolla Stadiin muuttaessaan pää kasvoi metrin ylpeydestä.

--Aika lentää...

Joskus 1997 keväällä päätimme sitten lopullisesti hajota, Kimi ja allekirjoittanut asuivat Jyväskylässä ja Olli sekä Tomppa Ylivieskassa. Ei ollut hauskaa ajella 250 km muutaman tunnin treenien takia, ja kun meille jyväskyläläisille tuli hiukan muuta ajateltavaa, nimittäin loppuvuonna -96 Kimistä tuli perheenisä ja loppukeväällä allekirjoittaneesta.

Nyttemmin olemme vaikuttaneet kaikki lähinnä powerpopin saralla: Ollihan soitteli jo Time Fliesin aikaan Cartoon Treessä bassoa ja backing vocalisoi kans - nyt suunnistaa soolouralle, Kimin kans perustimme Jyväskylässä nyttemmin lopettaneen 86 Yourself-nimisen raskaampaa poppia soittavan trion ja Tomppa kerkesi tehdä Ethel Suspense-yhtyeensä yhden keikan ja promoCD:n ennenkuin lähti erääseen Lontoon yliopistoista. Voidaan siis sanoa että Time Fliesin hajoaminen oli luova tapahtuma. Hajoamisen jälkeen heitettiin muutaman biisin yllätyskeikka elokuussa -98 Club Orankissa (jossa oli myös em. Ethel Suspense ja 86 Yourself), ei oltu treenattu kertaakaan noin puoleentoista vuoteen mutta menihän - lempo vie - helkutin hyvin. Eli: mukavat ja opettavaiset olivat nuo seitsemän vuotta, eikä suotta.